Esipuhe (Musiikkia muistille)


Me suomalaiset elämme nykyään pidempään ja meitä syntyy aiempaa vähemmän. Väestömme siis ikääntyy ja vielä melko nopeaa tahtia: ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä alle 65-vuotiaiden määrä laskee 10 % ja yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa 22 % nykyisestä. Väestön ikääntyessä myös muistisairaudet yleistyvät voimakkaasti. Suomessa on tällä hetkellä noin 100 000 lievää ja 100 000 keskivaikeaa tai vaikea-asteista muistisairautta sairastavaa. On ennustettu, että eritasoista hoitoa vaativien, vaikeaa tai keskivaikeaa muistisairautta sairastavien määrä lähes tuplaantuu vuoteen 2050 mennessä. Muistisairauden mukanaan tuoma kuormitus perheille sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmälle ja koko yhteiskunnalle tulevaisuudessa on valtava. On selvää, että muistisairaiden hoitoon tarvitaan uusia työkaluja, joita voidaan käyttää monipuolisesti sairauden eri vaiheissa ja jotka ovat saatavilla mahdollisimman laajalti, edullisesti ja matalalla kynnyksellä, sekä osana julkisen terveydenhuollon palveluita että kolmannen sektorin toimintaa.

Eräs merkittävä työkalu tässä on musiikki. Musiikin herättämien tunteiden ja muistojen tiedetään säilyvän usein verrattain pitkälle dementian edetessä. Tämä johtuu mahdollisesti siitä, että niitä käsitellään aivoissa tietyillä limbisillä ja etuotsalohkon sisäosien alueilla, joita Alzheimerin tauti tuhoaa vasta loppuvaiheessa. Viimeisen 20 vuoden aikana kiinnostus musiikkiin muistisairaiden viriketoimintana ja hoitomenetelmänä on kasvanut huomattavasti, kuten myös tutkimusnäyttö sen hyödyistä.

Tuoreimpien vaikuttavuustutkimuksista tehtyjen meta-analyysien perusteella musiikkipohjaiset interventiot parantavat mielialaa ja elämänlaatua, vähentävät masennusta, ahdistusta ja käytösoireita sekä myös kohentavat kognitiivista toimintakykyä, kuten muistia ja keskittymiskykyä, muistisairailla. Samoin Suomessa tehdyt tutkimuksemme ovat osoittaneet, että säännölliset, muistisairaan ja omaisen tai hoitajan yhteiset musiikkiaktiviteetit, kuten laulaminen ja musiikin kuuntelu, auttavat ylläpitämään muistisairaan kognitiivista toimintakykyä, muistia ja mielialaa. Ne myös vähentävät omaisten psyykkistä kuormittuneisuutta.

Nykyisessä muistisairauksien Käypä hoito -ohjeessa musiikkia jo suositellaan hyödyllisenä muistisairauden lääkkeettömänä hoitokeinona, erityisesti käytösoireiden hoidossa. On ensiarvoisen tärkeää, että tutkimustieto musiikin hyödyistä muistisairaudessa ei jää vain paperille ja puheisiin. Musiikin täytyy löytää tiensä arkeen käytännön hoitotyöhön ja tulla todelliseksi, eläväksi ja kehittyväksi osaksi muistisairauden hoitopolkua. Tässä tarvitaan juuri sitä pitkäjänteistä työtä, jota Minun ääneni -hankkeessa on tehty ja jonka seurauksena tämä musiikkikuntoutusopas on syntynyt. Tämä tärkeä opas tulee todellakin tarpeeseen, ja toivon vilpittömästi, että
sitä myös käytetään ahkerasti ja siitä hyötyy mahdollisimman moni, niin kotona ja hoivakodeissa kuin kaikenlaisessa virkistys- ja harrastustoiminnassa.

Musiikki on paitsi hyödyllinen harrastus ja kuntoutuksen työkalu niin meille jokaiselle − myös muistisairaille henkilöille − kuuluva kulttuurinen perusoikeus. Se on tapa kokea ja ilmaista tunteita, olla yhteydessä muihin ja saada oma ääni kuuluville. Toivottavasti tämän oppaan myötä muistisairaiden oma ääni pääsee soimaan, juuri niin kovaa ja korkealta tai hiljaa ja matalalta, juuri niin heleän kauniisti tai rouhean rosoisesti kuin kukin itse haluaa.

Helsingissä 17.4.2023

Teppo Särkämö

Apulaisprofessori ja Musiikki, ikääntyminen ja kuntoutus -tutkimusryhmän johtaja
Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö
Musiikin, mielen, kehon ja aivojen tutkimuksen huippuyksikkö
Lääketieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto