17.11.2022
Tampereen Messukylän seurakunnan diakoni Jyrki Pikkarainen kokeili viime kesäkuussa ensimmäistä kertaa Elämäni biisi -televisio-ohjelman ideaa seurakunnan senioritapaamisessa. Ajatus Elämäni biisistä syntyi, kun Pikkarainen mietti, mitä senioreiden kesäkahvilassa voitaisiin tehdä.
– Kevätkauden viimeisessä senioripäivässä Kaukajärvellä Kauksun Kulmalla kerroin kesäkahvien ohjelmasta ja ideasta, että lauletaan yhdessä senioreiden itsensä ehdottamia lauluja. Jaoin paperilappuja, joihin jokainen sai salassa kirjoittaa oman toivelaulunsa, Pikkarainen muistelee.
Kahdestakymmenestä osallistujasta kahdeksan toivoi jotain kappaletta. Pikkarainen valmistautui kesäkahvilaan hakemalla kaikkien kahdeksan toivelaulun sanat, kirjoittamalla ne valkokankaalle heijastettavaan Powerpoint-tiedostoon ja tekemällä kappaleista soittolistan suoratoistopalvelu Spotifyhyn.
– Joissain tapauksissa oli toivottu tiettyä levytystä, tiettyä artistia. Toiset toiveet olivat virsiä tai yleisiä yhteislauluja, jolloin esittäjällä ei ollut niin merkitystä. Etsin laulunsanoja laulunsanatiedostoista, joita internetistä löytyi yllättävän hyvin. Joissain tapauksissa sanoitusta ei löytynyt valmiina. Silloin laitoin kappaleen soimaan, katkaisin sen aina muutaman sanan jälkeen ja kirjoitin sanat omakätisesti Powerpointiin. Kirjoitin Powerpointiin sanat isolla, jotta kaikki ne näkevät. Tällöin laulun yksi säkeistö mahtui yhteen Powerpoint-sivuun.
Tarinoita vanhan veräjän luota
Kesäkahvilan Elämäni biisi -ohjelmanumero eteni likimain samalla tavalla kuin samanniminen televisio-ohjelma.
– Toisin kuin televisio-ohjelmassa, me lauloimme yhdessä kaikki toivelaulut. Minusta on tärkeää, että osallistujat saavat kokea yhteislaulun riemun. Kun yksi toivelaulu oli laulettu, jokainen kirjoitti paperille arvauksen, kuka oli kappaletta toivonut. Sitten paljastettiin, kenen toive kappale oli. Laulun valinnut sai sitten kertoa lauluun liittyvän muistonsa. Näin laulut ja tarinat liittyivät toisiinsa saumattomasti.
Osallistujat olivat liki malttamattomia kertomaan tarinansa.
– Omaa elämäntarinaa kertoessaan voimaantuu, kun saa jakaa tarinansa. Musiikki nostatti esiin herkullisia tarinoita lapsuudesta, nuoruusvuosilta, puolison löytämisestä veräjän luota ja muistoja koulun laulukokeista, joissa oli laulettu luokan edessä. Vaikka laulujen sanat olivat merkityksellisiä, tarinat nousivat kunkin henkilöhistoriasta. Muistot olivat henkilökohtaisia. Tutustuimme toisiimme uudesta näkökulmasta. Opimme tuntemaan toinen toisemme syvemmin, seniorityöhön erikoistunut diakoni Pikkarainen kertoo.
Kun kaikkien toivelaulut oli laulettu, tarkistettiin, kuinka moni oli arvannut oikein, kenen toive mikäkin lauluista oli.
– Paras tulos oli, että joku arvasi kahdeksasta laulusta kahden toivojat. Senioripäivään osallistujat ovat samaa ikäluokkaa eli 1930 – 1940-luvulla syntyneitä, joten laulut olivat monelle tuttuja. Laulut olisivat voineet olla heistä kenen tahansa toiveita, sillä niin suosittuja ja tuttuja kappaleet olivat.
Myötäelämisen riemua
Kauksun Kulmalla oli kesäkuussa kolmena peräkkäisenä viikkona kesäkahvila.
– Kun ensimmäisellä kerralla oli laulut laulettu, tarinat kerrottu ja laulujen toivojat arvattu, ehdotin, että ottaisimme Elämäni biisin myös seuraavalla viikolla ohjelmaan. Kynät sauhusivat, kun osallistujat kirjoittivat uusia toiveita.
Innostus oli ilmiselvää. Niinpä Elämäni biisi oli ohjelmanumerona kaikilla kolmella kesäkahvilatapaamisella. Diakoni Jyrki Pikkarainen on kaikkineen kokeiluun tosi tyytyväinen:
– On ollut mukava, tiivis tunnelma. Ei ole tarvinnut patistella osallistujia mukaan. Yhteislauluun on tultu innostuneena mukaan.
Televisio-ohjelma Elämäni biisissä kappaleet yhteislaulun sijaan vaan kuunnellaan.
– En saanut kommentteja, että antakaa minun kuunnella kappale rauhassa. Selvästi yhteislaulusta pidettiin ja sitä oli kaivattu.
Pikkaraisen korviin ei kantautunut yhtään poikkipuolista sanaa toivotuista lauluista. Sen sijaan osallistujat selvästi arvostivat henkilöä, joka oli lauluvalinnan tehnyt.
– On ollut käsin kosketeltava myötäelämisen riemua, että joku on valinnut kyseisen kappaleen ja että se on myös itselle tuttu ja olisi myös itse voinut valita saman laulun. Kaikki ovat lähteneet tyytyväisinä kotimatkalle. Nämä Elämäni biisi -tapaamiset ovat olleet minullekin työntekijänä antoisia.
Vaikka kyseessä on seurakunnan tilaisuus, musiikkivalintoja ei ole rajattu.
– On kysytty, pitäisikö toivekappaleen olla hengellinen, kun ollaan seurakunnan tilaisuudessa. Olen vastannut, että voi valita, mitä haluaa. Mukana on kuitenkin ollut myös hengellisiä lauluja.
Sävellajit ja välisoitot pitää tarkistaa etukäteen
Jyrki Pikkarainen on työssään seurakunnassa aina pitänyt yhteislaulujen laulattamisesta.
– Oma säestysinstrumenttini on kitara. Pystyn joitain yhteislauluja säestämään, kun olen ne voinut harjoitella etukäteen, nuoruudessaan myös rumpuja soittanut Pikkarainen kertoo.
Kun hän mietti senioreille tärkeitä vanhempia iskelmiä, hän tuli tulokseen, että niiden säestäminen olisi hänelle vaativa tehtävä. Siitä hänen mieleensä juolahti viime joulun aikaan olleet joululaulukaraoketilaisuudet.
– Suomen Lähetysseura on julkaissut karaokeohjelmiston Kauneimmista joululauluista. Se hankittiin viime jouluna meille tänne seurakuntaan.
Kun Pikkarainen mietti ohjelmaa kesäkahvilaan, yhdistyivät joululaulukaraoken idea ja hänen televisiosta seuraamansa Elämäni biisi -ohjelma. Tuloksena on tilaisuus, jossa yhteislaulujen säestys tulee nauhalta.
– Suoratoistopalvelu Spotifyn käyttö on helppoa. Maksullisessa versiossa ei ole mainoksia, ja soittolistoja on kätevää muokata. Käytän Spotifyta älypuhelimella. Lisäksi mukana kesäkahvilassa oli iso bluetooth-kaiutin, josta musiikki soi oikein komeasti. Pidän tärkeänä, että musiikkia pystyy toistamaan laadukkaasti. Olen huomannut, että Spotifyssa kuorosovituksena olevat virret saattavat olla korkeassa sävellajissa. Siksi pitääkin etukäteen arvioida levytyksiä, mikä korkeus on yhteislauluun sopiva. On hyvä myös tarkistaa, onko nauhalla välisoittoja, sillä ne saattavat häiritä yhteislaulua.
Pikkarainen on käyttänyt nauhalta tulevaa säestystä myös palvelukodeissa vieraillessaan.
– Olen käyttänyt palvelukodissa virsilaulun taustana virsikirja.fi-sovellusta. Tosin siinä virsistä on nauhoitettu vain yhden säkeistön säestys, joten sovellusta käytettäessä pitää olla näppäräsorminen, jotta ehtii painaa nauhan pyörimään heti säkeistön jälkeen uudelleen, jos lauletaan virrestä monta säkeistöä.
Elämäni biisi -ideaa Pikkarainen uskoo käyttävänsä myös jatkossa seurakunnan senioripäivissä.
– Olen jo saanut pyyntöjä, että talvella tämä otettaisiin uudelleen ohjelmaan.
Luvassa on uusia laulutoiveita ja jaettuja muistoja.
Teksti: Anna Arola
Vierailijan viisauksia -sarjassa vierailevat asiantuntijat jakavat tietoaan ja kokemuksiaan.
