15.12.2022
Viime kesäkuussa vietin lomapäivää pienen lapsenlapseni kanssa Linnainmaan seurakuntakeskuksessa. Ohjelmassa oli kaikenlaista mukavaa vauvasta vaariin. Näin oli myös musiikkihetkessä, johon mekin osallistuimme. Tuokion ohjaajana oli Kaisa Tienvieri. Musisoinnista muodostui ylisukupolvinen, ainutkertainen kaikenikäiset osallistava hetki, joka vaikutti minuun jotenkin pintaa syvemmältä. Siitä kaikki alkoi. Tuon kokemuksen innoittamana soitin loppukesästä Kaisalle ja kysyin, voisinkohan minäkin pitää musiikkihetkiä täällä omalla kotipaikkakunnallani.
Musiikkituokiot alkavat Kiihtelysvaarassa
Ideani sai hyvin lämpimän ja kannustavan vastaanoton Minun ääneni -hankkeen ihmisiltä. Tämä rohkaisi minua suunnittelemaan käytännön toteutusta. Pohjois-Karjalan Muisti ry:ltä sain lainaksi rytmisoittimia, huiveja, Muistaakseni laulan -kirjan ja cd:n sekä Vanhusten liikunta – musiikilla liikkumaan -materiaalin. Suunnitteluvaiheen kohtaamisilla oli minulle iso merkitys. Mietimme yhdessä, mikä olisi sopiva paikka musiikkihetkien pitoon.
Soitin Kiihtelysvaarassa sijaitsevaan Vaahterapihan hoivakotiin. Sielläkin asiasta innostuttiin ja sovimme melkein saman tien syksyn tapaamiskerrat. Syyskuusta alkaen olen pitänyt puolen tunnin tuokioita kerran kuussa, aina kahdessa talossa peräkkäin. Osallistujia on ollut 8–10 henkilöä tuokiota kohden.
”Tätä olen laulanut viimeksi lapsena!”
Työskentelen erityisluokanopettajana, mutta ikäihmisten ohjaamisesta minulla ei ollut mitään kokemusta. Huomasin kuitenkin, että iästä riippumatta ihmisten kohtaaminen on hyvin samanlaista. Läsnäolo on kaikkein tärkeintä. Jokainen tuokio on omanlaisensa, vaikka ne koostuisivatkin samoista elementeistä. Tuttuus luo turvaa. Laulamme, soitamme ja kuuntelemme. Vanha tanssimusiikki, iskelmät, lastenlaulut ja laululeikit saavat hymyn huulille. Ensimmäiset hämmästyksen hetket koin, kun puhumattomuus muuttui lauluksi ja kun kuulin onnellisen toteamuksen – Tätä olen laulanut viimeksi lapsena!
Tuokioilla minusta on tärkeää, että jokainen saa osallistua omalla tavallaan ja oman vointinsa mukaan. Laulaminen, rytmittely, liikkeiden tekeminen tai kuuntelu ovat kaikki yhtä arvokkaita. Vietetty hetki on yhteinen. Välillä muistelemme, mihin lauluun sanat tai tarina liittyvät. Tai mitä tapahtuikaan Tammerkosken sillalla? Musiikki herättää muistoja ja tunteita. Musiikki virkistää, lohduttaa ja hoivaa.
Vaahterapihan hoivakodissa musiikki on yksi arjen kuntoutusmuoto. Omilla tuokioillani vien siihen pienen lisän, mutta saan paljon enemmän mukaani.
Teksti: Anu Hirvonen
Vierailijan viisauksia -sarjassa vierailevat asiantuntijat jakavat tietoaan ja kokemuksiaan.
