Hankeasiantuntija Anna Arola


28.1.2022

Olen toimittaja josta tuli muusikko, pianonsoittaja josta tuli urkuri, turkulainen josta tuli tamperelainen. Elämä on kuljettanut ammatista toiseen, kaupungista toiseen, maasta toiseen. Musiikki on kulkenut elämässäni alusta asti mukana: Lapsena olin ruokapöydän ääressä liikuttanut ääneti huuliani. Äitini kysyi, tuuliko huuliani liikuttaa. Tähän olin todennut, että sisälläni kulkee laulu.

Laulu soi, kun istuin isoäitini saattohoitovuoteen äärellä. Isoäitini viimeiset vuodet hoivakodissa olivat minulle käänteentekeviä. Lopputulema oli, että menetin isoäitini mutta sain kutsumuksen. Hoivakodissa tajusin, mikä voima musiikilla on. Soittamalla ja laulamalla sain yllättäen aiempaa tiiviimmän yhteyden hoivakodin asukkaisiin ja henkilökuntaan. Puheensa jo kadottanut lauloi selväsanaisesti, ja hoitajat tanssivat musiikin tahtiin. Isoäidin sängyn äärellä vietetyt saattohoitohetket olivat minulle ja ehkä isoäidillekin siedettävämpiä, kun saatoin ajan kuluksi laulaa hänelle ja itselleni. Musiikki lohdutti, ilahdutti, sytytti silmiin valon.

Valmistuin kanttoriksi vuonna 2016 Tampereen ammattikorkeakoulusta. Lopputyöni tein mummomuskarista. Isoäidin luona hoivakodissa saamieni kokemusten inspiroimana halusin kehittää ikäihmisille tarkoitettuja musiikillisia tuokioita, jotka sittemmin nimesin mummomuskariksi. Opinnäytetyön tekeminen oli yksi elämäni hauskimmista kokemuksista. Tajusin, että itse saan ikäihmisten kanssa vietetyistä musiikkituokioista vähintään yhtä paljon kuin he. Osanottajien hymy, nauru, leikillisyys ja sydämellisyys innostivat minua niin valtavasti, että päätin valmistumisen jälkeen heittäytyä vapaaksi muusikoksi ja pitää mummomuskareita. Vuosien aikana olenkin päässyt pitämään mummomuskaria niin suomeksi kuin saksaksi. Työ on ollut tosi palkitsevaa.

Kun minua pyydettiin mukaan Minun ääneni -hankkeeseen, huomasin vastaavani heti kyllä. Hanke kuulosti mukavasti tutulta ja mukavasti uudelta. Ajattelen, että hankkeessa on paljon samaa kuin pitämissäni mummomuskaritunneissa. Tarkoituksena on ikäihmisten kanssa laulaa, soittaa, liikkua musiikin tahtiin ja kuunnella musiikkia. Nämä neljä elementtiä ovat olleet mummomuskarituntien peruselementit. Uutta tässä hankkeessa on esimerkiksi se, että saan jakaa kokemuksia ja ajatuksia hankkeessa työskentelevien kollegojen kanssa. Tuumailin, että hanke on mukava mahdollisuus itse oppia uutta, kehittää omaa ammattitaitoa ja oppia tuntemaan uusia ihmisiä.

Eräs mummomuskariin osallistunut huudahti kerran kesken tunnin: ”Mä niin viihdyn täällä! Mä olen lähempänä kahdeksaakymmentä kuin seitsemääkymmentä, mutta täällä mua ei yhtään kolota.” Toivon, että Minun ääneni -ryhmissä osanottajat voivat yhtä lailla kokea, kuinka arjen huolet ja kolotukset kaikkoavat. Kuinka musiikki ja yhteisöllisyys saavat tuntemaan, että elämä on hyvää.