Minun ääneni -ryhmätoiminta on matalan kynnyksen osallistavaa ja kuntouttavaa musiikkitoimintaa. Minun ääneni -ryhmätoiminta soveltuu erilaisille ryhmille, mutta se on suunniteltu erityisesti muistisairaiden toimintakykyä tukevaksi ja elämänlaatua parantavaksi sekä muistisairautta ennaltaehkäiseväksi musiikilliseksi harrastukseksi. Musiikki yhdistää ja toimii jopa kommunikaation välineenä sanojen kadotessa. Minun ääneni -ryhmissä myös muistisairaita hoitavat läheiset saavat tukea ja voimavaroja itselleen.
Seuraavaksi esitellään Minun ääneni -ryhmien toimintamalli ja sen taustalla olevia ajatuksia. Tehtävät-osiossa on kuvattuna erilaisia musiikillisia harjoituksia, joita voi hyödyntää muistisairaiden ryhmätoiminnassa. Harjoitukset on ryhmitelty eri väreillä karkeasti siinä järjestyksessä, jossa niitä Minun ääneni -musiikkiryhmissä käytetään. Harjoituksia voi käyttää itselleen tai ryhmälleen sopivalla tavalla – yksittäisinä osina tai suunnitelmallisina kokonaisuuksina. Kannustamme kokeilemaan, kehittämään ja muuntelemaan niitä entistä paremmaksi!
Muistia kuntouttavan musiikkiryhmän konsepti on kehitetty Minun ääneni -hankkeen aikana. Ryhmässä ollaan musiikin äärellä kaikki tasavertaisina ja kaikkien musiikkimakua kunnioittaen. Hankkeen nimi, Minun ääneni, viittaa persoonallisen lauluäänen lisäksi jokaisen ihmisen omaan tahtoon, toimijuuteen, kiinnostuksen kohteisiin ja toiveisiin. Minun ääneni tarkoittaa myös, että muistisairaan äänen tulisi kuulua yhteiskunnassa nykyistä voimakkaammin. Se kuvaa muistisairaan elämäntapahtumien kuulemisen tärkeyttä sekä hänen oikeuttaan yhdessä laulamiseen ja musiikin kuntouttavaan voimaan.
Musiikkiryhmissä lauletaan, kuunnellaan musiikkia ja tehdään monenlaisia helppoja musiikillisia harjoituksia yhdessä. Tehtävissä korostuu sosiaalinen ulottuvuus. Tehtävien kautta osallistujista tulee aktiivisia toimijoita. Ryhmään voi osallistua, vaikka ei olisi koskaan harrastanut musiikkia. Yhtenä tavoitteena on, että musiikkia opitaan käyttämään kuntouttavana keinona aktiivisesti myös kotona. Läheiset ja omaishoitajat voivat osallistua toimintaan, ja heille pyritään antamaan kotiin vinkkejä musiikin käyttämisestä. Minun ääneni -toimintamallin tärkeimmät asiat ovat joustavuus ja vuorovaikutus.
Hankkeen aikana Minun ääneni -ryhmien osallistujat ovat pääsääntöisesti olleet kotona asuvia, itsenäisesti tai läheisen tukemana osallistuneita muistisairaita. Toimintamallia ja sen osia voi hyödyntää sovellettuna myös hoivapalveluiden piirissä. Minun ääneni -ryhmät sopivat eri-ikäisten yhteiseksi tavoitteelliseksi, musiikilliseksi harrastustoiminnaksi.
Minun ääneni -ryhmissä läsnäolon ja kohtaamisen avainsana on empaattisuus. Muistisairaan kohtaamisessa on tärkeää ymmärtää hänen jo rajallinen kykynsä hahmottaa maailmaa, ympäristöään ja toisia ihmisiä. Osallistujan, muistisairaan ja tämän omaisen, arjen kokemusta on hyvä pysähtyä kuuntelemaan, eikä toteuttaa toimintaa ylhäältä käsin. Kuunteleminen toteutuu läsnäolevissa kohtaamisissa ja muistisairaan oman tunnekokemuksen näkyväksi tekevien, validoivien kysymysten avulla.
Minun ääneni -ryhmätoiminnan malli
- Matalan kynnyksen musiikillista toimintaa, aikaisempaa musiikkitaustaa ei tarvita. Musiikki kuuluu kaikille!
- Joustava runko, jonka pohjalle toiminta suunnitellaan.
- Musiikkia hyödynnetään monipuolisesti erilaisten tekniikoiden, harjoitteiden ja välineiden kautta.
- Musiikkia käytetään toiminnassa aina, kun se on mahdollista.
- Musiikki auttaa muistamaan – muistellaan omaa elämää musiikin avulla!
- Räätälöinti, eli toiminta suunnitellaan osallistujien musiikkimieltymykset, toimintakyky, voimavarat ja mielenkiinnon kohteet huomioiden.
- Ohjaajan oma ääni ja tapa tehdä: hän tuo ryhmään oman osaamisensa ja kiinnostuksen kohteensa.
- Hyväksyvä ilmapiiri: jokainen tekee omalla tavallaan.
- Joustavuus hetkessä, eli osallistujien impulssien hyödyntäminen.
- Osallistavuus, kannustavuus, hyväksyvyys, vuorovaikutuksellisuus.
- Mielimusiikki kuntouttaa – musiikin käyttäminen itsenäisesti tai tuetusti osallistujan omassa arjessa.
- Jokaisella on oma ääni – muistisairaat tulee kuulla ja nähdä tärkeänä osana yhteisöään.
- Kaikki osaavat ja saavat laulaa.
Joustava runko ja työkalupakki
Minun ääneni -musiikkikuntoutusryhmän toimintamallin perusta on joustava, erilaisia musiikkia hyödyntäviä harjoituksia sisältävä runko. Harjoitukset on laadittu hyödyntäen tutkimustietoa musiikin kuntouttavasta voimasta ja musiikin muistisairautta ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta.
Musiikkia eri muodoissa
Minun ääneni -ryhmätoiminnassa aivoja, kehoa ja mieltä aktivoidaan monipuolisesti musiikin eri puolia hyödyntäen: lämmittely ryhmäyttää ja ilahduttaa, laulaminen kuntouttaa erityisesti kielellistä muistia ja keuhkoja, musiikin tahtiin liikkuminen, soittaminen ja kehorytmittely tukevat motoriikkaa ja liikkuvuutta, ja kuunteleminen harjoittaa keskittymistä ja aktivoi monia aivoalueita sekä auttaa muistelussa. Erilaisia harjoituksia tekemällä jokaiselle osallistujalle voidaan tarjota mieluisaa musiikillista tekemistä. Samalla keho ja mieli saavat kuntoutusta monin eri tavoin.
Minun ääneni -toimintamalliin kuuluu ajatus siitä, että koska musiikkia voi yhdistää kaikkeen tekemiseen, sitä myös käytetään kaikessa tekemisessä. Näin erinomainen musiikkiresepti tunti musiikkia päivässä toteutuu! Ryhmän osallistujilla voi olla hyvin erilaisia musiikillisia taitoja ja taustoja. Musiikin eri elementtejä vaihtelemalla jokainen saa itselleen sopivalla tavalla musiikkia. Mielimusiikki kuntouttaa ja sitä hyödynnetäänkin paljon. Tehtävissä käytetään myös osallistujille uutta musiikkia antamaan uusia virikkeitä aivoille.
Räätälöinti
Räätälöinti tarkoittaa ennakkosuunnittelua, jossa hyödynnetään ryhmän musiikkitoiveita ja huomioidaan ryhmän erityispiirteet, kyvykkyydet ja haasteet. Ennen ryhmän alkamista tai toiminnan aikana on hyvä ottaa selvää osallistujien musiikkimieltymyksistä ja hyödyntää heidän lempimusiikkiaan ryhmän tapaamisissa. Räätälöinti ryhmän mukaan lisää kuulluksi tulemisen tunnetta.
Ryhmän runko suunnitellaan etukäteen siten, että ainakin joissain osioissa on mukana jonkun osallistujan mielimusiikkia. Rungon kaikkia osia ei tarvitse käyttää jokaisessa ryhmätapaamisessa. Minun ääneni -ryhmissä on pyritty pitämään aina mukana laulamista, liikettä, rytmittelyä soittimin tai kehorytmein ja muistelemista musiikin äärellä. Musiikkiryhmät voivat olla hyvin erilaisia sisällöltään ja painotukseltaan. Ohjaaja voi käyttää eri elementtejä itselleen sopivalla tavalla ja kehittää ryhmän sisältöjä omista ja ryhmän vahvuuksista ja toiveista käsin. Ryhmässä voidaan keskittyä vaikkapa rytmimusiikkiin, laulamiseen, improvisaatioon tai uuden laulun kirjoittamiseen.
Ohjaajan vinkki: Ota huomioon osallistujien toiveet, toimintakyvyn ja liikuntakyvyn haasteet ja hyödynnä yksilöllisiä erityistaitoja. Ryhmässä on paljon viisautta ja taitoa. Kuuntele ja opi osallistujilta. Innosta heitä käyttämään omia erityisiä taitojaan!
Ryhmätapaamisen runko
- Tervehtiminen ja olotilan sekä tunnelman kartoitus: huomioidaan kaikki ja toivotetaan tervetulleeksi.
- Lämmitellään kehoa, mieltä ja ääntä: ryhmäyttävä, sosiaalisia kynnyksiä poistava hetki.
- Alkulaulu: hetkeen orientoiva, samana pysyvä alkurutiini.
- Lauletaan ja muistellaan laulujen sanoja: tukee kielellisiä taitoja.
- Kuunnellaan musiikkia keskittyneesti: taustoitetaan musiikkia ja visaillaan.
- Liikutaan musiikin tahtiin: harjoitetaan aivoja ja liikkuvuutta musiikin ja liikkeen yhdistelmällä.
- Soitetaan soittimia: kokeillaan uutta ilon kautta.
- Tehdään kehorytmejä: treenataan motoriikkaa ja keskittymistä.
- Lauletaan jokin ihana tuttu laulu: yhdessä laulamisella on lukuisia terveysvaikutuksia!
- Muistellaan musiikin avulla: keskustellaan kotitehtävien pohjalta ja annetaan uusia tehtäviä.
- Rentoutus musiikin ja välineiden, kuten pensselien, avulla
- Loppulaulu: selkeä, samana toistuva lopetusrutiini.
- Lopputunnelmat: Millä mielellä lähdössä, mitä ajatuksia sydämellä? Mitä luvassa seuraavalla kerralla? Ohjaaja läsnä lähdön hetkellä.
Kuuntele ryhmää – impulssit
Etukäteen suunniteltu runko on ikään kuin ehdotus ryhmätapaamisesta. Suunnitelmaa voidaan muunnella joustavasti ryhmän impulsseja kuunnellen. Ohjaajan ei tarvitse pitää tiukasti kiinni suunnitelmastaan, vaan hän voi avoimin mielin ammentaa sisältöä ryhmäläisten ajatuksista ja toiveista tapaamisen aikana. Tämä lisää ryhmäläisten osallisuuden kokemusta.
Ohjaajan ei tarvitse tehdä kaikkia toiminnan sisältöjä aivan valmiiksi. Osallistujat voivat suunnitella yhdessä harjoitusten sisältöjä ohjaajan ehdotuksen pohjalta: he voivat tehdä annettuun musiikkiin koreografian, eli kuvittaa yhdessä lauluja liikkein, soittaa ja säestää laulua, sanoittaa tuttuja lauluja uusin sanoin, keksiä kehorytmejä ja antaa erinomaisia kotitehtäväideoita.
Osallistujien kuunteleminen, heidän ideoilleen, mielipiteilleen ja ajatuksilleen ja mielimusiikilleen tilan antaminen voi aluksi tuntua haastavalta. Kuunteleminen ja tilan antaminen helpottuvat kuitenkin pikkuhiljaa, ja ohjaaja oppii olemaan joustava. Joskus ryhmätapaaminen toteutuu täysin suunnitelman mukaan, toisinaan ryhmäläisten tarinat, keskustelut, musiikkiehdotukset, kysymykset tai hassutkin tapahtumat vievät tapaamista uuteen suuntaan.
Ryhmän tuntoja ja ajatuksia kannattaa kuunnella ja kehittää rutiini niiden ylös kirjaamiseen, jotta sivulauseidenkin hyvät ideat muistaa hyödyntää seuraavaa kertaa suunnitellessa. Ryhmän alussa ja lopussa peukuilla näytetty fiilismittari (hyvä, keskinkertainen tai huono fiilis) antaa kuvan ryhmän kokemuksesta. Jos mahdollista, ryhmäläisiltä kannattaa myös kysellä mielialasta ja voinnista. Tuoko ryhmässä käyminen ja osallistuminen jotain uutta elämään? Mikä on toiminnassa erityisen mukavaa?
Ohjaajan vinkki: Mielimusiikista keskustellessa esille nousseen kappaleen voi hyödyntää jo samalla kerralla osana jotain harjoitusta.
Muisteleminen
Minun ääneni -musiikkiryhmissä on musisoinnin lisäksi muisteltu musiikin avulla. Osallistujat ovat olleet silmin nähden innoissaan, kun musiikki on nostanut pintaan tarkkoja ja eläviä muistoja.
Muisteleminen on muistisairaalle mielekästä ja mahdollista toimintaa ja se antaa pystyvyyden kokemuksen. Muistoissa vilahtelevat oma lapsuudenperhe, nuoruuden tapahtumat, asuinpaikat, työ ja harrastukset, tärkeät ihmiset, menetykset, arki ja juhla. Kun kertoo itselle tärkeästä musiikista, tulee samalla kertoneeksi yllättävän paljon omasta menneisyydestään ja itsestään. Osallisuuden kokemus, kuulluksi ja nähdyksi tuleminen ovat voimaannuttavia hetkiä: Minä muistin tämän!
Oman musiikillisen elämänpolun tekeminen näkyväksi itselle ja toisille innostaa ja antaa voimaa. Muistisairaan puolisolle on merkityksellistä päästä musiikillisten muistojen kautta muistelemaan parisuhteen alkuaikoja ja mukavia yhteisiä hetkiä.
Ryhmässä voidaan asettaa tavoitteeksi laatia jokaisen musiikkitahto kotitehtävien avulla. Vihkoon kirjataan musiikkiin liittyviä muistoja ja tietoa omista musiikkimieltymyksistä. Kotitehtävävihko antaa myöhemmin läheisille ja mahdollisesti hoitohenkilökunnalle vinkkejä siitä, millaisella musiikilla voi tukea hyvinvointia. Vihkoon kirjoitettuja tarinoita kertomalla voi tuoda ihmisen muistot takaisin hänelle itselleen, jos muistisairaus on vienyt ne jo mennessään. Musiikkitahdosta kerrotaan tarkemmin kappaleessa Musiikkitahto, ks. s. 20.
Jokainen osallistuu omalla tavallaan!
Ryhmätoiminnan on oltava kaikille turvallista ja tasavertaista. Jokaisen persoonaa tulee kunnioittaa ja muistisairauden myötä muuttunut toimintakyky tulee huomioida sallivasti. Sallivuus ja oman näköinen osallistuminen luovat turvallisen ilmapiirin. Kaikki saavat ja osaavat laulaa. Jokainen tekee itselleen mahdollisella ja mukavalla tavalla: näin syntyy osallisuuden ja pystyvyyden kokemuksia.
Tunnelma ja kohtaamisen tärkeys – yhteisessä piirissä
Harjoituksia tehdessä istutaan ringissä, jotta voidaan katsoa kaikkia silmiin. Piirissä kaikki näkevät toinen toisensa ja jokainen tulee nähdyksi. Osallistujien nähdessä ohjaajan kasvot ja suun myös heikkokuuloiset saavat tukea kuulemiselle. Piirissä kaikki myös näkevät ohjaajan näyttämän esimerkin. Piirissä ohjaajan on helppo pitää yllä kontaktia kaikkiin ja seurata kunkin osallistumista. Istuessa kasvokkain tilanne tuntuu turvalliselta ja rauhalliselta.
Istuminen piirimuodostelmassa asettaa kaikki tasavertaiseen asemaan, sillä se on mahdollista yleensä kaikille. Piirissä istuminen korostaa sitä, että ohjaaja on tasavertaisessa asemassa osallistujiin nähden. Istumisen sijaan voi toki nousta seisomaan vaikkapa selkävaivojen vuoksi tai ottaa tanssiaskelia, jos siltä tuntuu.
Mikäli piirimuodostelma ei ole mahdollinen, pyritään olemaan siten, että koko ryhmä näkee ohjaajan ja toisensa mahdollisimman hyvin. Joskus ohjaajan on välttämätöntä seistä, että kaikki ryhmäläiset näkevät hänet.
Joustavuus ja osallistavuus
Kaikki tehtävät tehdään jokaisen oman voinnin mukaan, itseä kuunnellen. Osallistumisen ja onnistumisen pakkoa ei ole, vaan kaikille tulee antaa lupa tehdä omalla tavallaan. Tehtäviä voi myös ensin seurata ja tulla mukaan myöhemmin tai tehdä vähemmän ja varovaisemmin. Mitään tehtävää ei ole pakko tehdä. Tehtäviin kuitenkin kannustetaan aina tarttumaan uteliaisuudella – musiikilla on harvoin haittavaikutuksia!
Ohjaajan kannattaa korostaa tehtävien kuntouttavaa vaikutusta, jos osallistujaa jännittää tehdä uusia asioita. Ryhmässä saa toki myös istua kädet puuskassa ja nojata taaksepäin epäluuloisesti – tähänkin voi antaa luvan. Se vapauttaa tunnelmaa ja korostaa vapautta toimia itselle sopivalla tavalla.
Muistisairaan läheisellä voi olla tarve sille, että muistisairas onnistuu tai toimii tarkalleen annettujen ohjeiden mukaan. Kannattaa tukea myös läheisiä antamaan lupa: muistisairaskin saa tehdä omalla tavallaan ja vain sen verran kuin itse haluaa.
Kaikki osaavat ja saavat musisoida. Muistisairaudesta huolimatta uuden oppiminen on mahdollista. Musiikkihetkissä kannattaakin tukea pystyvyyttä ja tehdä näkyväksi pienetkin onnistumiset. Erilaisten harjoituksien, kehorytmien, soittamisen, liikkeiden ja tanssillisten toimien tulisi olla tarpeeksi helppoja ja innostavia. Ohjaajan kannattaa soveltaa ja räätälöidä harjoitukset ryhmälleen sopiviksi ja antaa lupa myös jokaiselle itse soveltaa.
Aina on aikaa aplodeille! Kiitos itselleni! Ryhmässä kannattaa antaa itselleen ja toisille aplodeja vähän väliä. Kannattaa myös usein halata kiitokseksi itseään: Kiitos että tulin, että lauloin, että yritin vaikeaa tehtävää, että kerroin upean muiston, että onnistuimme yhdessä. Aina saa taputtaa, kun joku laulaa tai soittaa, vaikka se joku olisi itse!
Tavoitteellisuus: esiintyminen. Vaikka tehtävät ovat lähtökohtaisesti helppoja ja kenen tahansa tehtävissä, toiminnassa on tärkeää myös tavoitella jotain. Esiintymiseen tai videon tekemiseen tähtääminen motivoi harjoittelemaan ja antaa sisältöä ryhmätoimintaan. Selkeä tavoite luo myös yhteishenkeä ja innostaa lähtemään kotoa harrastukseen. Tanssiminen, laulaminen ja kehorytmien tekemisen onnistuminen voi yllättää sekä läheisen, tutun hoitajan että muistisairaan itsensä. Nuo onnistumiset kannattaa esitellä muillekin.
Järjestäkää laulajaiset kauden päätteeksi. Laulajaisiin voi kutsua läheisiä ja tuttavia laulamaan yhdessä. Ryhmän etukäteen harjoitteleman esityksen voi esittää myös jonkin toisen tilaisuuden yhteydessä, vaikkapa avointen ovien päivänä. Esityksessä onnistumisen ja nähdyksi tulemisen kokemus voi olla erittäin voimauttava. Esiintymisen seuraaminen on uusille ihmisille mahdollisuus nähdä muistisairaat positiivisessa valossa ja musiikin harrastamisen hyvät vaikutukset heidän elämässään.
Ilo ja viihtyminen – leikillisyys osa työkalupakkia
Ilolla, heittäytymisellä ja leikillä on tärkeä osuus ryhmien toiminnassa. Iloitessa unohdetaan elämän hankalat asiat. Ilo vie virtaavaan ja luovaan tilaan. Ilo ja yhdessä tekeminen saavat heittäytymään ja kannustavat yrittämään vielä. Tunteet ja tunnelmat välittyvät tarkasti, vaikka muistisairaan olisi vaikea seurata puhetta tai ympäröiviä tapahtumia. Avoin, lämmin ja iloinen tunnelma kannattelevat osallistumista toimintaan.
Musiikki itsessään tuo meille valtavasti mielihyvää, ja ilo onkin miltei väistämätön seuraus musiikin äärellä olemisesta. Ilo, nauru ja leikillisyys ovat sosiaalista liimaa. Niitä kannattaa viljellä ryhmätoiminnassa taajaan, sillä ilo ja yhteyden kokeminen saavat meidät tulemaan paikalle uudestaan.
Minun ääneni -ryhmissä musisoidaan matalalla kynnyksellä. Joillekin osallistujille laulaminen, soittaminen, tanssiminen tai kehorytmien tekeminen voivat kuitenkin tuntua jännittäviltä. Leikillisyys on oiva tapa madaltaa kynnystä – musiikin harrastamisen ei tarvitse olla vakavaa! Ryhmässä ei tavoitella esiintymistä konserttisaliin tai oopperan lavalle, vaan hyödynnetään musiikin hyvinvointivaikutuksia. Jokaisen oma ääni riittää.
Musiikillisen kuntoutusryhmän tärkeät elementit hauskuus, leikillisyys ja luovuus kannattaa tarjoilla sopivina annoksina ja kertoa niiden ryhmäyttävästä ja sosiaalista terveyttä edistävästä vaikutuksesta. Leikillisen harjoituksen jälkeen voi kysyä kokemuksia ja tunnelmia tekemisestä. Tarvittaessa voi myös kertoa, miksi harjoitus tehtiin ja millaiseen tutkittuun tietoon se perustuu.
Helppojen, lapsuudesta tuttujen laulujen käyttäminen tehtävissä saattaa arveluttaa joitakin osallistujia. Muistamme kuitenkin yleensä parhaiten lyhyet ja helpot, lapsuudesta ja kouluajoilta tutut laulut. Aivoja voi haastaa tekemällä samanaikaisesti kahta erilaista asiaa. Helppo laulu kuormittaa vähemmän muistia, ja sitä voi laulaa ikään kuin automaattisesti ja tehdä samalla uutta asiaa, vaikkapa kehorytmiä.
Ryhmässä on hyvä korostaa tässäkin jokaisen omaa tapaa olla ja tehdä ja toisaalta lupaa olla tekemättä. Ohjaaja itsekin heittäytyy ja on leikillinen vain sen verran kuin itselle tuntuu sopivalta. On hyvä pohtia etukäteen leikillisyyden määrää ja sitä, miten se perustellaan toiminnassa.
Leikillisyyteen tulee johdattaa turvallisesti, perustellen ja aikuisia ihmisiä kunnioittaen. Muistisairas pyrkii pitämään yllä kokonaista kuvaa omasta hiljalleen murenevasta persoonastaan. Tämä voi näkyä sosiaalisesti jäykkänä käyttäytymisenä ja kasvojen menettämisen pelkona. Myös muistisairaan läheiselle leikillisyys ja lapsuusajan laulut saattavat näyttäytyä lapsellisuutena ja läheisen aliarvioimisena. Leikillisyys ja heittäytyminen eivät ylipäänsä kuulu kaikkien persoonaan, tai niiden ajatellaan kuuluvan vain lapsuuteen. Leikillisyys ei ole itsetarkoituksellista vaan väline yhteisöllisyyteen ja vaikuttaviin harjoituksiin.
