Muistot elävät musiikissa.
Musiikki nostaa mieleen teräväpiirteisiä muistoja. Tuntuu kuin musiikki olisi säilöntäaine, joka kantaa mukanaan hyvin yksityiskohtaisia muistoja tietyistä tilanteista. Musiikki nostaa myös pintaan vahvojakin tunteita.
Muisteleminen itsessään on voimaannuttavaa. Muistisairaan ajatukset kääntyvät helposti vanhoihin, tuttuihin ja turvallisiin tapahtumiin. Muisteleminen antaa onnistumisen kokemuksia ja tekee näkyväksi uudelleen omaa elettyä elämää. Omista muistoista ja menneisyydestä puhuminen on myös monelle tärkeää: ihminen haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Muistoja jakaessa oppii uusia asioita ja tutustuu uusiin ihmisiin.
Muistelemista kannattaa herätellä musiikin avulla. Muistelun pariin päästään luontevasti, jos sitä ennen lauletaan, kuunnellaan, soitetaan tai rytmitellään yhdessä. Ryhmätilanteissa on tärkeä painottaa, että jokainen saa kertoa muistojaan juuri sen verran kuin itsestä tuntuu hyvältä: ei ole siis pakko jakaa muistojaan, vaikka musiikki niitä mieleen nostaisikin.
Kun osallistujat kertovat itsestään, annetaan tilaa jokaiselle halukkaalle kertoa muistoistaan – toiset kaipaavat kannustusta ja toiset taas toppuuttelua. Huolehtikaa, että jokaisen puhe tulee myös konkreettisesti kuulluksi! Sopikaa etukäteen, mitä ryhmän ulkopuolella saa kertoa muille.
Musiikin äärellä muistelu ryhmäyttää! Jo yhden tapaamisen aikana voi tutustua muihin osallistujiin syvällisesti. Muistisairauden edetessä muistelu on vaikeampaa. Silloin voidaan yleisellä tasolla pohtia vaikkapa laulujen aihepiiriä ja hyödyntää kuvia ja esineitä muistelun tukena. Läheiset ja omaiset voivat myös tukea muistelussa ja tärkeiden musiikkikappaleiden
nimeämisessä.
Musiikki nostaa esiin paljon erilaisia muistoja, haikeitakin. Liikuttuminen tärkeän musiikin äärellä on yleistä, eikä sitä kannata lainkaan säikähtää. Kyyneleet nousevat silmiin usein voimakkaasta rakkaudesta omiin perheenjäseniin ja muihin läheisiin sekä kaipuusta ja surusta jo menetetyistä ihmisistä ja elämänvaiheista. Liikutukselle on hyvä antaa tilaa ja todeta, että kyyneleet ovat merkki musiikin suuresta voimasta. Itselle tärkeästä musiikista kertoessa moni liikuttuu jo ajatellessaan tuota musiikkia, vaikka säveltäkään ei olisi kuultu. Se kertoo myös muistelun ja musiikin vahvasta vaikutuksesta.
Anna ryhmälle keskustelun lisäksi kotitehtäviä. Kotitehtäviä voi kirjata vaikkapa vihkoihin. Kotitehtävien kysymykset voi myös tulostaa tarrapaperille ja kiinnittää sopivaan kohtaan vihkoa. Kotitehtävien tekeminen ja oman musiikillisen elämänpolun hahmottaminen johdattelevat samalla musiikkitahdon tekemiseen. Vihkoon kertyy lista itselle mieluisista kappaleista ja niiden esittäjistä sekä
joihinkin kappaleisiin liittyviä muistelutekstejä.
Muistelemisen tukena voi käyttää valokuvia, lehdistä leikattuja kuvia, seinälle heijastettuja kuvia ja videopätkiä. Vanhat esineet, kuten koulun laulukirjat, levyt, kasetit ja yhteislauluvihkot, virittävät keskustelua. Erityisesti artistien kuvat johdattavat aiheen äärelle. Jollekin kerralle voi virittäytyä pukeutumalla aikakauden tyyliin. Tämäkin vahvistaa muistelemista.
