Luetaan ensin ääneen jokin runo, sitten soitetaan se!
Voitte valita luettavan runon jostain runo- tai lorukirjasta. Runon voi lukea ääneen ryhmänohjaaja tai joku osallistujista. Kun runo on luettu, alkakaa heti tuottaa soittimilla ääntä runon innoittamana. Soittimia voi soittaa erilaisilla tavoilla (hiljaa, kovaa, hitaasti, kiihkeästi jne.). Yhdessä improvisoidusta musisointihetkestä syntyy uusi rytminen ja musiikillinen kudos.
Jos runokirjaa ei ole saatavilla, voitte käyttää vaikkapa tätä Saima Harmajan runoa:
Ensimmäinen kevätpäivä jää
vielä väreilemään yllä pihan.
Pieni talvilintu livertää
uusin äänin, uupumatta ihan.
Hopealta kuori oksien
hohtaa hämyn tihetessä hiukan.
Keveä on ilma hiljainen.
Kaikki aarteet elämäni niukan,
kaikki armo, minkä ikänään
sydän omisti, lie läsnä tässä:
valossa, mi kätkee hymyään,
sädehuntuisessa hämärässä.
Vinkki: Kokeilkaa rohkeasti myös muita kuin rytmisoittimia! Soitinta voi improvisoidessa soittaa soveltaen, vaikka ei osaisikaan. Ukulelen tai kitaran kieliä voi näppäillä omassa järjestyksessä, pianon koskettimia voi kokeilla soittaa ilman, että osaisi soittaa melodiaa!
Miettikää, mitä erilaisia tekniikoita eri soittimiin voi soveltaa. Muuttuuko ääni, jos soitinta pitelee eri tavalla? Miten eri pintoja voi hyödyntää? Mikä on soittimen hiljaisin ääni, mikä voimakkain?
