Iloa soittimista!
Soittaminen on oivaa aivojumppaa, kun kädet saavat liikettä ja tekevät keskenään eri asioita eri tahdissa. Soittaminen aktivoi molempia aivopuoliskoja laajasti. Yhteinen musisointihetki lisää yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunteita. Yhdessä soittaminen tuottaa onnistumisen kokemuksia ja on muutenkin nautinnollista. Aivot saavat treeniä, kun tehdään montaa asiaa yhtä aikaa.
Näissä harjoituksissa onnistuminen ja uuden oppiminen ovat keskiössä. Soittamisen elämyksellisyys ja ilo tehostavat musiikin hyviä vaikutuksia. Soittaminen tarjoaa kokemuksen yhteisestä musiikin tekemisestä erityisesti heille, joille laulaminen ei ole mieluisaa tai joilta se ei enää onnistu. Helpot rytmisoittimet innostavat musiikkiryhmäläisiä. Hymy on herkässä, kun soittimen saa käteen tai viimeistään soittamisen jälkeen!
Soittimet ovat kiinnostuksen, innostuksen ja ilon aihe. Uuden oppiminen ja vaikeaksi koettu soittaminen onnistuvat oikeilla soitinvalinnoilla. Uusi ja erilainen toiminta, kokeileminen ja tutkailu on antoisaa ja aivoja aktivoivaa. Soitinta ei tarvitse aina soittaa oikein, vaan siitä voi tutkien saada irti erilaisia ääniä. Rytmisoittimilla tai muilla soittimilla improvisoiminen voi aluksi tuntua jännittävältä, mutta on tutkimusten mukaan erityisen hyväksi aivoille, kun luodaan ja opitaan uutta yhdessä.
Soittamisessa kynnys kannattaa pitää mahdollisimman matalana: jokainen saa ja jokainen voi soittaa. Useassa germaanisessa kielessä leikkimistä ja soittamista kuvataan samalla sanalla: play, spela, spielen jne. Soittamista kannattaakin lähestyä mahdollisimman leikkisästi ja uteliaasti!
Kaikilla osallistujilla ei tarvitse olla samanlaista soitinta. Soitinhankinnassa voi hyödyntää visuaalisuutta. Soitinten värikkyys, iloisuus ja vekkulius tuovat mielihyvää ja innostavat tutustumaan soittimeen. Esimerkiksi sammakon mallinen guiro saattaa herättää hilpeyttä. Esimerkkisoittimia: marakassi, triangeli, cabasa, rytmikapulat, guiro, rytmimuna, tamburiini, penaali jne.
Vieraampien soitinten nimet ja alkuperämaat kiinnostavat ihmisiä usein. Esimerkiksi cabasan ja guiron taustaa voi selvittää ennen ryhmätapaamista ja niistä voi kertoa soittamisen yhteydessä.
Tehtävissä käytettäviä helppoja rytmisoittimia voi ostaa musiikkiliikkeistä tai verkkokaupoista. Kannattaa varmistaa, että soitin on helposti puhdistettava: muoviset soittimet on lähtökohtaisesti puhdistuksen kannalta helpoimpia. Puisia ja nahkaisiakin soittimia voi puhdistaa useita kertoja. Soittimia voi helposti ja edullisesti tehdä myös itse. Rytmimuna syntyy vaikkapa vitamiinipurkista, purkkalaatikosta tai pääsiäismunan sisällä olevasta muovikotelosta.
Soittimia jakaessa on hyvä näyttää, miten kutakin soitinta soitetaan. Toki on paikallaan myös kannustaa kokeilemaan uusia, luovia soittotapoja. Soittimia jakaessa on syytä myös katsoa, millaista soitinta kenellekin tarjoaa. Jos osallistujalla on käytössä vain yksi käsi, ei hänelle kannata tarjota soitinta, jonka soittamiseen tarvitaan kahta kättä. Tai jos osallistujan kuulo on selvästi alentunut, ei kannata antaa hiljaista soitinta. Jos kuulo taas on herkistynyt, voimakasääninen soitin voi tuntua epämiellyttävältä.
Tutkimuksissa on todettu, että ammattimuusikoiden aivopuoliskot ovat voimakkaammin kytkeytyneitä, sillä niitä yhdistävä aivokurkiainen on saanut paljon aktiivista treeniä. Vanhuusiällä aloitettu musiikkiharrastus aktivoi aivoja monipuolisesti ja hidastaa muistisairautta. Soittaminen on oiva harjoitus aivoille jo itsessään, ja laulamiseen yhdistettynä se on mitä parhainta aivojumppaa. Yhteinen rytmi vahvistaa yhteisöllisyyttä. Helpoilla rytmisoittimilla yhteismusisointi on monelle ensimmäinen kerta muusikkona ja siksi vahva elämys.
Moniin tämän osion tehtäviin voi käyttää soitinten sijaan kehorytmejä.
